Joulu
Tämä artikkeli on kristillistä perinnettä ja historiaa esittelevä katsaus. ― Takaisin sivulle Christian Heritage
Yö Betlehemissä
Pyhä Luukas kertoo, että Joosef lähti Nasaretista ylös ”Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin” yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. ”Ja Maria synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa” (Luuk. 2:4–7). Sinä yönä enkeli sanoi paimenille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra” (Luuk. 2:10–11). Ja suuri taivaallinen sotajoukko ylisti Jumalaa sanoen: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” (Luuk. 2:14).
Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Luuk. 2:14 (Douay-Rheims)
Joulun ensimmäinen laulu on rauhan laulu.
Ennen joulua kirkko viettää adventtia, latinan sanasta adventus, ”tuleminen”. Neljän viikon ajan kirkko odottaa ja rukoilee: Veni – ”Tule.” Viimeisinä päivinä ennen joulua se laulaa O-antifoneja; 21. joulukuuta se kutsuu Kristusta nimellä O Oriens: ”Oi Aamunkoitto, iankaikkisen valon kirkkaus ja vanhurskauden aurinko, tule ja valaise ne, jotka istuvat pimeydessä ja kuoleman varjossa.”
Joulu on lahja
Joulu on lahjojen aikaa, koska Jumala antoi ensin: ”Niin paljon Jumala rakasti maailmaa, että antoi ainoan Poikansa” (Joh. 3:16). Tietäjät vastasivat kullalla, suitsukkeella ja mirhalla.
Joulun aika
Kirkolle joulu ei ole yksi päivä vaan kokonainen aika. Se alkaa vigiliasta ja keskiyön messusta 24. ja 25. joulukuuta välisenä yönä, jatkuu joulun oktaavin ja 1. tammikuuta vietettävän Jumalansynnyttäjä Pyhän Neitsyt Marian juhlapyhän läpi, loistaa loppiaisena ja päättyy Herran kasteen juhlaan. Valo, joka tulee jouluna, on valo, joka lähtee loppiaisena kaikkien kansojen luo.





