← Takaisin tietosanakirjaan Aurinkotalo (tulossa pian)
Rurunalia
RURUNALIA
| Titteli / rooli | Epätoivon prinsessa, roisto |
|---|---|
| Esiintyy teoksissa | Kaikki teokset |
| Syntymäpäivä | 12/7 |
| Pituus | 175 cm |
| Tykkäykset | Santalia, epätoivo, vahvuus, viha, kalat, varjot, miehekkyys, rakastaa salaa toivoa |
| Ei pidä | Santalia, heikkous, valoisat paikat, paikat ja ihmiset, jotka pakottavat muita olemaan vahvoja |
| Teemaväri | #8c2eff |
Pitkät kultaiset hiukset, violettiin painottuva olemus, käskevä ryhti ja terävä katse huokuvat voimaa ja arvokkuutta, jotka tekevät hänestä lähes luoksepääsemättömän. Yhdessä 175 cm:n pituuden kanssa hänestä välittyy aikuismainen olemus, joka on jyrkässä ristiriidassa Santalian kanssa.
Rurunalia arvostaa ennen kaikkea ”vahvuutta”.
Hän vihaa heikkouden näyttämistä eikä salli itsensä antaa periksi kivulle tai pelolle. Kohtasipa hän millaisia vaikeuksia tahansa, hän nousee omin voimin ja yrittää jatkaa eteenpäin. Siksi hän on ankara myös muille ja sanoo joskus suorastaan kylmiltä tuntuvia sanoja.
Mutta hänen vahvuuden pakkomielteelleen on syy.
Rurunalia ei rakasta vahvuutta sen itsensä vuoksi.
”Suojellaksesi sitä, mikä on tärkeää, sinun on tultava vahvaksi.”
Niin hän uskoo.
Siksi hän vihaa ihmisiä, jotka yrittävät pakottaa muita vahvoiksi, ja paikkoja, jotka käyttävät heikkoja hyväkseen hallitakseen heitä. Pinnalta Rurunalia vaikuttaa äkkipikaiselta ja riitaisalta, mutta todellisuudessa hän ymmärtää heikkojen tuskan.
Ja hän kantaa suurta salaisuutta, jota hän ei voi helposti kertoa kenellekään.
Rurunalia oli alun perin Toivon prinsessa.
Hän eli aikoinaan toivon symbolina, mutta erään tapahtuman jälkeen hän jätti asemansa ja muutti asumaan Epätoivon maahan. Nyt hän toimii epätoivon puolella, mutta ”toivo” ei ole kertaakaan kadonnut hänen sydämensä syvyyksistä.
Itse asiassa hän rakastaa toivoa enemmän kuin kukaan muu.
Koska hän tuntee epätoivon, hän tietää, kuinka arvokasta toivo todella on.
Ja Rurunalialle on olemassa yksi erityinen ihminen: Santalia.
Hän arvostelee Santaliaa ankarasti ”heikoksi” ja ”naiiviksi” ja asettuu toisinaan häntä vastaan vihollisena. Mutta asenteestaan huolimatta Rurunalia pitää aina Santaliasta huolta.
Aivan kuin isosisko, joka valvoo pikkusiskoaan.
Jos Santalia on vaarassa, Rurunalia huomaa sen ennen ketään muuta. Jos Santalia eksyy, hän nuhtelee tätä ankarin sanoin, ja jos Santalia pysähtyy, hän tyrkkää tätä eteenpäin vaikka väkisin.
Se ei ole sellaista rakkautta, joka näkyy hellänä halauksena.
”Älä luovuta tuollaisen takia.”
”Jos kutsut itseäsi Toivon prinsessaksi, pysy pystyssä loppuun asti.”
”Itke, jos haluat. Mutta älä anna kaiken päättyä itkuun.”
Jokainen noista ankarista sanoista on täynnä isosiskon huolta ja rakkautta.
Silti Rurunalia itse kieltäytyy myöntämästä tunteitaan rehellisesti.
Vaikka hän sanoo Santalialle ”Inhoan sinua” ja ”Olet aivan liian heikko”, todellisuudessa hän ymmärtää Santaliaa paremmin kuin kukaan. Syvällä sisimmässään hän vaalii Santalian kantamaa puhdasta toivoa enemmän kuin kukaan muu.
Juuri siksi hän esittää jatkuvasti vihollista Santalian edessä.
Jos roistoksi ryhtyminen auttaa Santaliaa kasvamaan,
jos vihatuksi tuleminen tekee Santaliasta vahvemman,
jos epätoivon puolella seisominen opettaa Santalialle, mitä ”toivo” todella on—
silloin Rurunalia on valmis hyväksymään jopa halveksunnan.
Mutta päivä, jona Santalia saa tietää hänen todelliset aikeensa, ei ole vielä koittanut.
Hänen sydämensä, joka ”salaa rakastaa toivoa”, ja hänen nykyinen asemansa ”Epätoivon maan roistona”. Ne näyttävät olevan täysin ristiriidassa keskenään.
Mutta juuri tuo ristiriita on Rurunalian olemuksen ydin.
Hän ei heittänyt toivoa pois.
Ehkä hän astui tarkoituksella epätoivoon suojellakseen toivoa.
Vahva, ankara, äkkipikainen, heikkoutta koskaan näyttämätön — sellainen on Rurunalia.
Tuon naamion taakse kätkeytyy sydän, joka on kenenkään muun sydäntä ystävällisempi ja uskoo ”toivoon” enemmän kuin kukaan.
Santalialle Rurunalia on suurin vihollinen ja samalla kuin ”isosisko”, joka ymmärtää häntä paremmin kuin kukaan.
Ja jonain päivänä, kun Santalia saa tietää Rurunalian todelliset tunteet, heidän välinen siteensä muuttuu joksikin, jota ei voi kuvata niin yksinkertaisilla sanoilla kuin ”vihollinen ja liittolainen”.
Prinsessa, joka seisoi keskellä epätoivoa mutta rakasti toivoa enemmän kuin kukaan — se on Rurunalia.
Tämän sivun kommentit 0
Jätä vapaasti ajatuksesi tai muutama sana.





